Pajulahti tarjosi jälleen mahtavat puitteet racketlonleirille. Maajoukkueryhmän lisäksi leirille oli kutsuttu maajoukkueen haastajaryhmä, joukko potentiaalisia tulevaisuuden mestareita sekä aktiivisia laji-ihmisiä. Kaikilla tavoitteena tuleva MM-kisa niin juniori- ja ikämiesosastoilla kuin avoimien luokkien tasollakin. Mukana oli 11 pelaajaa 3 valmentajaa sekä yksi robotti.

Leirin tavoitteena oli tehostaa kesäharjoittelua ja katsastaa jo hieman tulevan MM-kisajoukkueen tämänhetkistä kuntoa. Mukana oli lähes koko maajoukkueen perusrunko, valitettavasti vain Susanna ja Sami eivät työesteiden vuoksi päässeet paikalle.

Leiripäivät olivat rankkoja parituntisine treenijaksoineen. Ohjelma sisälsi päivittäin 2-3 harjoitusta sekä taktisen luento-osuuden. Ja kun mailapelureista puhutaan, alkoivat otteluhaasteet käytävillä kaikua heti avauspäivänä ja ainakin pöytätenniskentillä kävi kova kuhina välillä myös taukojen aikana. Maukas Pajulahden ruoka piti mielen virkeänä kentän ulkopuolella ja analyyttiset iltakeskustelut paransivat  Suomen ja miltei koko pallon urheilumaailman.

Ja mikäpä oli pelaajia katsastaessa. Kovaa porukkaa hallin täydeltä. Treenikaveriksi oli hankittu myös pöytätennisrobotti, joka väsymättä, pahojakaan kierteitä kaihtamatta, tarjosi palloja hikeä ja väsymystä pelkäämättömille racketlonisteille.

Turnausluontoinen päätöspäivä palkitsi pelaajat lähinnä vaihtoa vaativilla pelivaatteilla ja euforisella fiiliksellä, mutta valmennusportaalle sillä oli tuomisinaan iloinen viesti:

Syksyn MM-kilpailuihin ja Ruotsin kaatoon lähdetään jälleen iskukykyisellä joukkueella.

Teksti ja kuvat: Sami Parikka